Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

Tänne kaikki kysymykset ja jutut missä ei käsitellä jotain tiettyä ongelmaa.
Mä en kestä tätä rakkia,naapurit vihaa mun koiraa,lenkillä tuli ääliö omistaja vastaan,miten koulutan mieheni ja sukulaiset ym....
Onko koirani sairas,koirani söi sukan,sessun vatsa on kuralla,koiralla on masis, mitä teen?ym......

Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Peetsa » 29 Marras 2012, 08:44

ja taaas jatkuu
Avatar
Peetsa
Peetsa
Peetsa
 
Viestit: 3489
Liittynyt: 21 Helmi 2003, 01:15
Paikkakunta: Kokemäki

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Berzerker » 08 Joulu 2012, 13:14

Jännäten lähden tänään isälle Lappeenrantaan koirani luo (ollut siellä hoidossa 2kk koska minulle kävi onnettomuus ja olin sairaalassa pari viikkoa ja senkin jälkeen vielä aika heikossa kunnossa). Isäni on kuulema "opettanut" sille ihania tapoja.. Aiemmin ongelmana 'vain' satunnainen remmirähjäys. Ei ole koskaan edes hyppinyt ihmisiä päin tai muuta sellaista. Nuorempana oli yksin ollessa irtaimiston tuhoamista ja/tai lattialle sontaamista, mutta niistä on päästy.

Ja isällä ollessa sitä ei kuulema pystynyt käyttämään lenkillä ollenkaan kun repii ja riuhtoo hihnassa ihan hulluna. Sen lisäksi kuulema ruvennut hyppimään vieraita päin ylikuumenneena ja näykkii ja "puree" käsistä ja ranteista, sekä toisinaan myös repii lahkeista. Varastelee pöydiltä, on yksin ollessaan hajottanut isäni kenkiä ja takin, eikä suostu syömään koiranruokanappuloita jos ei niiden seassa ole "jotain hyvää."
Tottakai, isäni aina koiran yksin jätettyään, kotiin tullessa aina yli-innostaa sen korkealla äänellä voivottelemalla ja hirmuisilla taputuksilla ja muilla tavoin innostaa sen ihan överiksi. Ja minä olen aina sanonut että kun kotiin tullaan niin koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota.

Prkl kun ottaa päähän!!! :evil: Isäni oli toissapäivänä vain nauranut ja hihittänyt naisystävälleen että "heh heh, -minun-nimi-tähän- varmaan kiittää kovasti kun hänen koira on täällä ollessa oppinut kivoja uusia temppuja!"
Joo, todellakin kiitän! Minä olen tehnyt töitä tuon koiran eteen (pikkuruisesta asti epävarmuutta potenut sakemanni/shar pei uros, vajaa 2v) koska haluan että minun koirani on kunnon koirakansalainen ja osaa käyttäytyä siivosti, ja nyt isäni on vetänyt sen ihan nollapisteeseen?! Ei juma kun ärsyttää! Onnellisena ajattelin että jahka haen koiran tänne niin ostan sille vetovaljaat ja teen puomit jotta pystyisin vedättämään sillä pulkkaa, niin nytpä on sitten muutakin työtä sen koiran kanssa taas tehtävänä. Yöunetkin tuossa viimeyönä meni kun mietin suoni ohimolla sykkien ja kyyneleet silmissä tätä juttua. Ei perhana kun kiukuttaa! Minkä ihmeen takia joidenkin pitää olla tuollaisia "ei se haittaa jos se hyppii, se on vain iloinen!" "ei se haittaa jos se sitä-tätä-tota" ?!

Noh, tään yöllä saavun isälleni...sitten pääsen itse näkemään että mitä kuuluu... Huoh..
Berzerker
 
Viestit: 38
Liittynyt: 26 Maalis 2011, 13:36
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja LIKKA » 09 Joulu 2012, 11:23

Ole vaan kiitollinen että on ruokkinut koirasi. Jos hän ei käsitä niin ei sitten. Vaikka otsasuoni sykkii niin hymyilet vaan ja kiität. Otan osaa.;/
"Ihminen on järjen vanki"
LIKKA
 
Viestit: 3144
Liittynyt: 14 Touko 2005, 21:58
Paikkakunta: Rautatieristeyskaupunki

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Kira » 09 Joulu 2012, 13:34

Harmi kun omaisia ei pysty kouluttamaan, olisi ollut monta kertaa tarvetta :mrgreen: Koirat äidin luona vetävät aina riemun kattoon ja muuttuvat ihan persläviksi. Olen lakannut välittämästä, kotona on sitten eri meininki.
Koira on sinulle jo kerran taipunut, joten huoli pois, työ ei ole niin kova. Pidät sille pientä huomioimattomuutta ja hieman viileää alkuun. Annat koiran kotiutua taas kotiinsa ja sinun rytmiisi rauhassa, luot siihen uutta suhdetta vähän aikaa ennen kuin lähdet kitkemään opittuja tapoja pois. Jos kiellot ja hihnanyppäisyt tehoavat heti ekana päivänä, anna mennä vaan, mutta jos koira nauraa yrityksille niin luo suhde ensin.
Kira
 
Viestit: 361
Liittynyt: 06 Loka 2008, 16:56

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Berzerker » 10 Joulu 2012, 12:36

Kiitos osanotoista ja muusta.

Noniin, täällä sitä ollaan viikko nyt isällä koiran kanssa ennen kuin saan jonkun kuskaamaan minut kotiin koiran kanssa (en omista ajokorttia, valitettavasti). Kovin rauhaton on koira, ja tosiaan edellämainitut piirteet löytyy (hyppii pihalla ollessakin välillä päin) ja sen lisäksi vinkuu varsin runsaasti - ja toisinaan haukahtaa kimakan turhautuneesti - vaatiessaan jotain tai sen jälkeen kun sitä on komentanut esimerkiksi pysymään pois keittiöstä. Protestia, protestia...mutta periksi ei anneta.
Perushuomioimattomuus käytössä kuten ennenkin.
Berzerker
 
Viestit: 38
Liittynyt: 26 Maalis 2011, 13:36
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Heidi » 27 Maalis 2013, 21:40

Nyt sitten kiehahti ja ja teki mieli vedellä koiraa pitkin lattioita...niin puranpa tunteeni sitten tänne, jos helpottaisi

Selvennyksenä siis, että meillä alkoi jääkausi viime lauantaina Kokemäellä käynnin jälkeen...muuten on mennyt hyvin, mutta on tänään ollut yksi prkl:n hyrrä jaloissa ruuan toivossa ja kyttää keittiötä koko ajan ja lähtee aina perään kun sinne olen menossa. Murisemalla kyllä hyvin häipyy parin metrin päähän.

Mutta nyt iltaruualla, ruoka oli tekeytymässä kupissa pöydällä, niin eiköhän tuo stnan rakki onnistunut jotenkin keinottelemaan kupin lattialle omin luvin...tuossa se nyt massu täynnä tyytyväisenä kuorsaa lattialla...

En toki reagoinut asiaan mitenkään, mutta jurppii vaan, kun ei tuo koira ole koskaan vienyt pöydiltä mitään, karkit ja muut herkut saa olla yötkin sohvapöydällä, eikä niihin ole ikinä koskenut. Tuosta syystä en kai osannut varautua, että voisi jotain tuollaista tehdä.

Mutta ihmeen kivuttomasti tässä on mennytkin...*huokaus*
Saksanpaimenkoirauros s. 5.2012
Heidi
 
Viestit: 4
Liittynyt: 26 Maalis 2013, 00:09
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Heidi » 17 Huhti 2013, 15:26

Jihaa, nyt sitten jotain hehkutettavaa!

Kynnenleikkuu on aina ollut vähän niin ja näin menevä show, vaikka vaavista asti on sitä harjoiteltu. Jääkauden aikaan jätin kyseisen toimenpiteen pois, ihan vaan, että on huomio minimissä. Nyt sitten taas aloitettiin; pyysin koiran luokse, istu ja paikka...ja tadaa, kaikki kynnet leikattiin, ja ilman mitään temppuiluja!!! :D

Muutenkin menee todella hyvin, verrattuna millaista oli ennenkuin Pertin luona ensimmäisen kerran vierailtiin (23.3.). Ja takana siis neuvolatunti, hihnatunti, ohitustunti ja ohituksen kertaus, kaikki viikon välein.

Koira on rauhallinen, niin sisällä kuin ulkona, ei enää pure jaloista/käsistä/remmistä, haistelee, haistelee ja haistelee :) , ei välitä ihmisistä enää juurikaan, kaukana olevia koiria päin ei enää temmota/haukuta, eli ohitetaan ne hyvin. Lähiohitukset ei vielä suju, mutta tuolla ohituksen kertauksessa vahvistui se oletukseni, että olemme mieheni kanssa liian hitaita ja "löysiä" purkin kanssa. Eli asennetta vaan enemmän, niin kyllä se tästä.

Ja PeVi on meille siis ihan uusi juttu. Pentu"nami"kurssilla käytiin (joo, tiedän) tuon kanssa syksyllä, mutta eihän sieltä mitään oikein käteen jäänyt, paitsi temppuja ja se, että koiran tulee kulkea vierellä kontaktissa :roll: . Ongelmien (pääsääntöisesti haittasi remmirähinä ja taluttajan pureminen) takia aloin etsiä kouluttajaa, ja löysin Koirankorjauskirjan ja Pertin. Ja neuvolatunnilla ja myöhemmin selvinnyttä: koira ei pitänyt meitä missään arvossa. Luoksetullessa ei joko tullut tai korkeintaan näytti keskaria. Koira on kova. Hyvä hermorakenne. Laumavietti voimakas (jopa niin että luoksetuloharjoituksia on voitu koulutuskäynneillä tehdä aika vähän, eikä laumahäätöä ollenkaan, koska ei tuo ymmärrä lähteä tarpeeksi kauas :lol: ). Ja sanoisin ihan henk. koht. mielipiteenä, että käsissä on nyt aika loistava koira, ehkä jopa se kerran elämässä - tapaus. Koira tulee kyllä kokeilemaan jatkuvasti ja osaa varmasti käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset paikat ja tilanteet jos lipsuu tai antaa sen tehdä niin. Mutta en pelkää haastetta.

Kiitollisin olen siitä, että löysin tämän kasvatus-/koulutustavan, eikä minun enää tarvitse miettiä, mistä apua tai vastausta kysymyksiini haen.

P.S. Ollut vähän ongelmana yhden ja kahden purkin kanssa, että ei riitä, kun ei ehdi poimia maasta. Löytyipä kaapista armeijan vanha laukku. Sopivan kokoinen, mutta mahtuu hyvin ainakin kuusi 0,3 kokoista tölkkiä. Eikä muuten kolise kävellessä tai muuten, kun on pään yli vietävä olkahihna ja vyötäröhihna. Ja peilistä kattelin, niin ihan jo koiraharrastajan näköinen tuulipuvun ja lippiksen kanssa 8) :lol:

Tuolta löytyy kuvia koirasta: http://www.facebook.com/#!/media/set/?set=a.195843653879730.45750.100003622904416&type=3
Saksanpaimenkoirauros s. 5.2012
Heidi
 
Viestit: 4
Liittynyt: 26 Maalis 2013, 00:09
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Kira » 17 Huhti 2013, 19:36

^Mahtavaa :D
Kira
 
Viestit: 361
Liittynyt: 06 Loka 2008, 16:56

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja blondi77 » 16 Touko 2013, 16:02

Jaa taas! Mikä on vaikeus pitää koiriansa kytkettyinä taajamassa, koiriansa jotka ei tottele omistajaansa, koiria jotka väkisin yrittää punkea toisten iholle. Kaikkien onni että omat piskerit pysyi nätisti takana kun itse rähjäsin kun herhiläinen. Vaan niin taas lähti kun kuppa töölöstä sekin piski perkele.

Voi venäjä että taas kiuhuu, pahasti. Entä se kerta sitten kun itse en huomaa sitä iholle punkeavaa koiraa, kuka sitten on vastuussa jos nuo kaksi puupäätä päättää ottaa komennon itselleen?
blondi77
 
Viestit: 35
Liittynyt: 04 Maalis 2011, 16:38

Re: Tunteen purkaus päiväkirja jokaiselle halukkaalle OSA 6

ViestiKirjoittaja Amsgu » 29 Elo 2013, 19:34

Tervehdys kaikille, aluksi haluan sanoa, että olen uusi. Itselläni on terrieri uros, 1,4vuotta, kodinvaihtaja ja me ollaan yhdessä ongelma. Vai pitäiskö sanoa, minä :) Normaalisti tämä ei naurattaisi, mutta nyt kun sen on oppinut myöntämään, niin se ei pahalta tunnu. Mutta tähän vuodattamiseen mennäkseni. Meidän nuori herra on todella muiden koirien päälle käyvä, vielä ei ole mitään agren merkkejä, mutta haluaa moikata kaikki (ja paino sanalla haluaa, meillä ei ole koskaan edellisten koirien eikä nykyisenkään kanssa moikattu toisia hihnassa). Toisten ohittaminen on tuskaa, on se ollut hirveämpääkin; kauhea huuto, räkytys, nykiminen, vejääminen, koira olisi voinut heittä volttia, jos sen olisi osannut. Vieläkään toisia ei voida ohittaa samalla puolen katua, mutta eripuolella onnistuu vikinällä ja kitinällä. Kävimme paikallisella Pevi-kouluttajalla ja tulokset olivat siinä mielessä huojentavia, että nuorukaisemme ei ole ns. toivoton, ei lähellekkään. Meillä on vain väärät konstit käytössä. Jääkausi päälle, helppo nakki, meillä on aina ollut perushuomioimattomuus käytössä (se oikeastaan tulee ihan luonnostaan, kun itse ainakin halajan tilaa ympärilleni, sen jälkeen kun kaikki rutiinit on hoidettu). Seuraavaksi kurkkarin käyttö, tämä ei millään tapaa toiminut toisten koirien kohdalla, jätin sen heti huomattuani, että käytös muuttui paljon pahempaan suuntaan. Lähdin kokeilemaan seuraavaa, meillä ei ole nameja käytössä muuta kuin agitreeneissä, meillä pelataan ruualla. Aamulla ja illalla mukanani on koiran ruoka, jos se toimii hyvin ja tekee töitä ruokansa eteen se saa etsiä sitä. Toisten koirien haukkuminen jäi sikseen, mutta vinkkaus ja vikinä jatkuvat. Meillä on oltu aina tarkkoina tuosta ääntelystä. Koira on ollut meillä tammikuun lopusta lähtien ja heti tullessaan se aloitti joikaamisen, piipittämisen, vikinän, ininän ja sen pihinän. Kaikesta ääntelystä sen hetkinen toiminta on pysähtynyt ja minä aloitan oman lempiohjelmani katsomisen, roskien viemisen, kirjan lukemisen tai aamulla parasta; jatkan uniani :) viimeiset kaksi kuukautta ovat menneet hyvin hiljaisissa tunnelmissa. Vielä välillä kokeilee päivän pari ja kun kaikki on ennallaan, ääntely loppuu. Ohitus tilanteissa on siis vielä ääntelyä ja tiedän, että jollen kieltäisi ja käskisi koiraa vierelle vaan jatkaisin hiljaisena matkaani, tuo otus alkaisi haukkumaan ja hyppimään tasajalkaa. Muuten koira osaa käyttäytyä miltein mallikkaasti, lenkkejä se odottaa ja tulee ulos ja rappusissa jälkeen, kävelee nätisti hihnassa (vihdoinkin!), tottelee käskyjä. Tuo kiipeisi vaikka puuhun, jos siltä sitä odottaisin ;) Mutta anteeksi, tämä taitaa olla väärä paikka avautua, mutta sitten asiaan.

Tänään päivälenkillä sattui ja tapahtui ja minun (ns. rautaisia hermojani koeteltiin oikein urakalla) aluksi lähdetään, yhtäkkiä rivitalon pihasta ampaisee koira räksyttäen luoksemme, minä siinä omaa koiraani taakse ja kieltämään toista koiraa topakasti, että ei tule, mene pois ja astun lähemmäksi. Toinen tulee kohti hampaat irvessä haukkuen, jolloin tuo terrieri menettää hermonsa ja alkaa haukkua itsekkin. Omistaja tule paikalle, että ei tuo meiän turre tee mitään, se haluaa vaan tutustua ja tulla moikkaamaan ja itse yrittä selittää, että meillä ei hihnassa haistella tuttuja eikä tuntemattomia varsinkaan!! Lähdettiin kävelemään ja silmäkulmasta näin etä se turre tulee vieläkin vaan kohti, jolloin minulta palaa käämi murahdan räkäisesti ja oikein matalalla äänellä pois! Ja omistaja EI TEE MITÄÄN! :evil: Noh matka jatkuu ja ohitetaan hinkuen ja vikisten mäykki. Päästiin hetken matkaa ja meiän uros ilmoittelee kokoaika. Katson ja tuo mäykki tulee ihan perin metrin päässä meiän takana ja omistaja siellä fleksin päässä, eikä alkaa nopeempaa käveleen. Taisimpa vielä sanoa, että ei tarvi ihan niin lähellä olla, että jos pitäisi vähän etäisyttä, johon nainen vastaa, että hän saa kävellä missä haluaa, siis mitä v? mäykkis on jo mun jalassa kosketuksessa ja toinen alkaa haukkumaan toisella puolella ja huutamaan, raivostuttavaa!! Toinen menee sitten ohi ja ropeavat oikein hidastelemaan, minähän en reittiäni muuta sen takia, että tuollaisia löytyy... noh, siinähän meni sitten taas sekin lenkki. Kun päästiin kotiin, voin kertoa, että jos tupakoisin, olisin varmasti vetänyt pari putkeen :x Nyt jo taas ajattelen, että se jokainen koira on uusi mahdollisuus :P vaikka välillä tekisi mieli vain kävellä siellä missä muita ei olisi ja erakoitua tuon kanssa, puuh.
Amsgu
 
Viestit: 1
Liittynyt: 27 Elo 2013, 08:54


Paluu Tunteiden turnajaiset+Koiran koipea kivistää

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa